torstai 4. syyskuuta 2014

Matka Riikaan; Day 2 -Jurvalan valloitus

Jurvalassa on kilometrien pituiset hiekkarannat meren rannassa. Sinne siis. Eli minne? Ohi, vähä kiertäen, jos vielä tuolta, kato kivoja pitsitaloja, missä hitossa myö ollaan? 
Kiertotien kautta voittoon ja käveltiin rannalle. Toi iso sininen linnake on muuten myynnissä... ;)






Hiekka oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa että vaikka suojelin kameravarusteita oli linssin välissä jo hiekkaa... Kuumaa hiekkaa johon oli ihana pureuttaa varpaat. 


Käytiin Hannun kanssa kävelemässä hieman ja katsomassa mitä kaikkea muuta rannalla on kuin iso talo myynnissä, vaihtokopit ja likaiset vessat. Oli paljon aurinkotuoleja, auringonottajia, pelaajia, erilaisia terasseja ja paljon paljasta pintaa.









Missä saa olla rauhassa? No ainakin keskellä merta!

Minäkin uin. Olo oli kuin Michael Jacksonilla kun vedin mustat hansikkaat käteen ennen uimista. (Kun leikkasin aiemmin sormenpään irti niin en voinut kastella kättä kun tikkien oton jälkeen reunat repesi auki uudestaan.) Aallokko oli kyllä loistava. Ja ensi puraisun jälkeen lämmintä se vesi oli. 

Kun rannalla on luuhattu tarpeeksi voi lähteä syömään "jotain pientä". Vaikka oli huutava nälkä. Niin se pieni sushilautanen laajeni koko ajan. :D Ruoka tuli hitaasti joten tylsistyneimmät lapset alkoivat leikkiä. Miekkailua syömäpuikoilla. 

Hieman on jo napsittu mutta tällainen lautanen sushia tuotiin. Ja kumma miten nopeasti se tyhjenikin verrattuna aikaan joka odotettiin. Mutta herkkua oli. 

Sitten jatkettiin shoppailua vai alotettiinkohan se vasta tässä vaiheessa... Minä kävin kangaskaupassa jossa oli universumin hitain palvelu. 

Sitten piti ostella jääkaappimagneetteja Rigasta ja jurvalasta. Katos kun miulla on ystävä joka kierteli hirveästi maailmaa yhdessä vaiheessa niin hän toi magneetteja paikoista joissa hän oli käynyt. Miusta on hirmu kiva sit kattoo missä kaikkialla hän on ollutkaan, joten ajattelin että sitähän voisi tehdä itsekin. Sitten niistä katsella missä on ollut. Ja onpahan ainakin lapuissa tarpeeksi kiinnikettä. Kun äiti ja Hannu katosi niin minä kurvasin kondiktoriaan ja kuolasin kaikelle upeuksille mitä siellä oli. Lopulta otin erilaisia marjoja täynnä olevan viinerin meille jälkiruuaksi. 

Ja sitten alettiinkin jo tuumata että voisi hotellin kautta kurvata tutkimaan lisää vanhaa kaupunkia Riikaan ja ettiä iltaruokapaikka.Tällä kertaa kierrettiin hieman pidemmälle puiston kautta. Joen varressa riitti puistoa katseltavaksi. Sieltä löytyi kaunis kukkula jossa oli puro, vanha tammi ja mäen päällä hippejä jotka soitti Taru Sormusten Herrasta elokuvan musiikkia kitaralla ja huilulla.  Kauempana näkyi neuvostoaikainen(?) muistomerkki.

Patsaissa oli naiseutta sen moninaisissa muodoissa. Jostain syystä tuo discopallonainen on minusta niin loistava että voisin tuon ottaa omalle pihalle. Tai jos olisi tarpeeksi iso ja korkea talo niin kattoon roikkumaan ja pyörimään balettia valojen vilkkuessa.

Rrrruokaa! Erilaisia varrasruokia tilattiin. Tämä oli hyvin HAUSKA paikka. Ainakin meitä nauratti kaikki mahdollinen hyvin paljon. Siellä oli poika soittamassa kitaraa ja laulamassa ja sekin oli hyvin hassua. Meidän viereisille paikoille moni yritti tulla mutta jostain syystä aina lähtivät siitä vaikka ihan sivistyneesti käyttäydyttiin. Tosin mitä useampi siihen tuli sitä vaikeampi alkoi olla pidätellä naurua että kauanko ne siinä pysyy. Piti käydä istumassa että käykö siihen jotenkin viima vai onko se likainen paikka enkä kyllä keksinyt mikä siinä vikana oli. 



 Sitten kiertelimme hiukan ja kävimme vielä eräällä terassilla jossa soitti erinomainen sambabändi. Joilla oli hyvin erikoinen esiintyjä. Tää mummo tanssi koko keikan ajan ja jalat nousi kumman korkealle potkuissa ja helmat vaan heilui. Laulaja oli minusta todella hyvä, hyvä-ääninen ja lavakarismaakin löytyi. 
 Sitten tutun vesilähteen ohi takaisin hotellille. Tämä oli upea näky pimenevässä illassa. Olin vain niin väsy jo etten jaksanut jäädä kuvaamaan muuten kuin pokkarilla. 

Tämä pitää myös jakaa. Tämä on meidän vessanvetonuppi. Tai se mistä huuhdellaan. Ja aina kun astuin vessaan minulle tuli mieleen eräs punaisena hohtava samannäköinen laitos. "Hello, Dave. Are you going to take a bath, Dave? Are you sure that's a wise idea, Dave?" 
It creeped the hell out of me. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti